Elämän tärkein päätös
Urheileva avantouimari Katja pääsi korvaushoitoon. Se oli haastavaa, mutta se myös muutti hänen elämänsä ja nyt hän kokee pystyvänsä mihin vain.
“Kenen tahansa elämä voi suistua sivuraiteille. Jokainen voi toipua.”
Katjan päihteidenkäyttö alkoi hyvin nuorena. Korvaushoidon hän aloitti jo 1990-luvulla. Vuosiin nuoruuden ja nykyhetken välillä mahtuu paljon sumeita vuosia, epävarmuutta ja sinnittelyä. Elämä oli sekaisin ja se kului suljetulla osastolla, vankilassa ja kadulla.
Lopulta Katja sai lähetteen opioidikorvaushoitoon. Korvaushoitoon pääsy vaati tuolloin kahden vuoden arviointijakson. Arviointijakso oli raskas ja vaati totuttelua, sillä seuloihin ja arvioon piti tulla ajallaan ja Katjalla ei ollut minkäänlaista rytmiä elämässään. Yöpaikka vaihtui jatkuvasti ja vuorokaudenajat olivat sekaisin. Asiat kutenkin etenivät ja Katja pääsi arviointijakson päätyttyä korvaushoitoon.
Korvaushoito toi mukanaan uutta rytmiä elämään. Yöt nukuttiin ja aamulla haettiin lääke. Kuntouttavassa hoidossa seulat näyttivät usein punaista, sillä päihteiden käytön kokonaan lopettaminen oli vaikeaa. Katja siirrettiin yhteisöhoitoon, jossa hänelle tarjottiin päivittäin aamupalaa, päivällistä ja mahdollisuus pyykinpesuun ja peseytymiseen. Psykososiaalinen tuki oli korvaamatonta. Katja sai apua hakemuksien täyttämiseen ja joku oli aina kyselemässä kuulumisia.
Korvaushoito jatkui, oheiskäyttö loppui ja vertaistukiryhmät tulivat osaksi Katjan arkea. Korvaushoidon kokonaisvaltainen lopettaminen tuntui kaukaiselta ajatukselta kunnes Katja löysi elämäänsä juoksemisen ja luonnossa oleskelun ilon. Korvaushoitolääkitys tuntui siinä vaiheessa vievän kärjen vahvoilta tunteilta ja kiinnostus elämään ilman lääkitystä nosti päätään. Lääkehoitoa päätettiin lähteä purkamaan ja Katja siirtyi kuntouttavaan korvaushoitoon. Paras tuki päätökseen tuli vertaistukiryhmän kavereilta. Korvaushoidon lopettamiseen meni vähän yli vuosi ja viimeinen lopetus tehtiin katkohoidossa. Katja koki, että katkolla siihen sai parhaan tuen. “Paljosta sain päättää itse, minua kuunneltiin ja minuun uskottiin. Henkilökunta näki, että olen tosissani.”
Lopulta lääkitys saatiin lopetettua kokonaan. Lopetus oli rankka ja Katja valvoi kuusi vuorokautta ja voi todella huonosti. Hän sai kuitenkin voimaa ajatuksesta, että muutkin ovat pystyneet siihen. Kotiin pääsyn mukana tuli tyhjyys ja huono olo, jota oli ennen tukahdutettu päihteiden avulla. Katja tiesi, että tällä kertaa päihteet eivät olleet vaihtoehto, sillä muuten hän menettäisi kaiken: asunnon, työn, koiran ja koko elämänsä. Katja näki kuitenkin tulevaisuuden selkeästi ja uskoi tällä kertaa selviävänsä. Katjan korvaushoidon lopetuksesta on nyt kulunut yhdeksän vuotta. “Muistan, kun ensimmäinen vuosi lopetuksesta tuli täyteen. Ajatuksena se käy vieläkin syvälle tunteisiin. Itkettää. Selvisin.”
Korvaushoidon lopettaminen on Katjalle haastavin asia, jonka hän on elämässään kokenut. Se on ollut todellinen oppimiskokemus. Hän kokee, että kokemuksen jälkeen hän pystyy elämässään ihan mihin vain. Itsevarmuus on kasvanut valtavasti. Katja ei ennen uskonut siihen, että hän asuisi vielä omassa kodissa, maksaisi laskut itsenäisesti ja kantaisi vastuun itsestään. Nyt hän on saavuttanut nämä kaikki. Nyt parasta huumetta hänelle ovat avantouinti ja urheilu. Katja tekee töitä päihteitä käyttävien ihmisten parissa ja ylläpitää Facebook-ryhmää korvaushoidossa oleville tai jo sen lopettaneille ihmisille. Vertaistuen tarjoaminen korvaushoidon lopettaneille on hänelle sydämen asia. “Näen, että korvaushoito on yksi polku ulos, kävelykeppi elämän ja päihdemaailman välisellä väylällä. Sitä tarvitaan voidakseen kävellä sitä tietä.
“Muistan, kun ensimmäinen vuosi lopetuksesta tuli täyteen. Ajatuksena se käy vieläkin syvälle tunteisiin. Itkettää. Selvisin.”